aika lentää

Moi!

Aika kyllä lentää! Viime aikoina on ollut niin älyttömästi menoa (oikeastaan koko vaihtovuoden ajan). Nyt yritän vaan nämä viimeiset viikot nähdä niin paljon kavereita kuin mahdollista, ja toteuttaa vielä viimeisiä asioita to do-listaltani. Tuntuu niin älyttömältä ajatus, että jo kolmen viikon kuluttua istun omassa olohuoneessani Suomessa ja katselen niitä vanhoja tuttuja maisemia mökillä, sekä puhun sukulaisteni ja kavereideni kanssa kasvotusten. Aika on mennyt niin niin nopeasti, ja tuntuu siltä, kun eilen olisin vasta tänne tullut.

Tässä kuitenkin vähän kuvia toukokuun lomamatkalta Syltiin. Loma oli niin täydellinen, ja ne maisemat jäivät kyllä mieleeni pitkäksi aikaa. Jos mulla vielä elämässä tulee toinen mahdollisuus mennä tuonne, niin lähden heti. Saari oli upea, ja siellä riitti kyllä tekemistä. Säät olivat hieman viileät, lukuun ottamatta viimeisen päivän hellettä. Päivä oli todella kuuma, ja pääsin heittämään talviturkkinikin Pohjanmereen. Vesi oli suunnilleen 12 astetta, eikä tuntunut kylmältä.

Erityisesti rakastin niitä auringonlaskuja, joista näki, kuinka aurinko laskee meren taakse. Ne kilometrien pituiset rantahiekat, ja poukkoilevat dyynit rannan kupeessa olivat kuin suoraan unesta.

 Effi

Kuulumisia

Moi pitkästä aikaa!

Paljon on ehtinyt tapahtua viime postauksen jälkeen. Mä olen ollut todella kiireinen, ja on ollut paljon tehtävää, enkä sen takia ole ehtinyt ja jaksanut kirjoitella tänne blogiini. Mulla oli helmikuussa puolivuosivalmennus Berliinissä. Vietimme siis 5 päivää 35 muun vaihto-oppilaan kanssa siinä ihanassa kaupungissa kokemuksia jakaen, ja tulevaa miettien. Se viisi päivää oli aivan ihana ja sain paljon uusia kavereita eri puolilta maailmaa. Kiersimme Berliinissä nähtävyyksiä ja tutustuimme upeaan kaupunkiin.

Puolivuosivalmennuksen jälkeen oli pieni hetki koulua, jonka jälkeen alkoi 2 viikon hiihtoloma. Me emme menneet isäntäperheeni kanssa hiihtämään, vaan Bodenjärvelle etelä-Saksaan. Se loma oli aivan täydellinen, ja opin myös paljon saksalaisesta kulttuurista lisää, sillä vierailtiin sukulaisilla myös sillä matkalla. Tehtiin paljon päivämatkoja Bodenjärven lähistöllä oleviin kaupunkeihin ja kyliin. Takaisin Hampuriin ajajessa kiertelimme vielä saksalaisia kaupunkeja, ja tutustuimme niiden historiaan ja nähätvyyksiin. Tiellemme sattuivat mm. Weimar, Muenchen ja Wittenberg, jossa oli Martin Lutherin 95 teesiä kirkon oveen naulattuna.

Pääsiäislomalla olimme isäntäperheeni sukulaisten kanssa Pohjanmerellä heidän loma-asunnollaan. Pääsiäinen täällä oli pieniä erilisuuksia lukuunottamatta erittäin samanlainen, kuin meillä Suomessa. Pääsiäisaamuna etsittiin koko porukalla pääsiäispupun piilottamia suklaamunia pihalta, söimme pääsiäisateriaksi lammasta, ja nautimme olosta. Se , mikä täällä suurena erona suomalaiseen pääsiäiseen oli, oli pääsiäiskokko. Aivan valtava kokko, jonka ympärille ihmiset kerääntyviät juhlimaan syömään ja juomaan.

Nyt on myös täällä vihdoin kevät alkanut. Lämpötila on noussut muutamana päivänä yli 20 asteen, ja linnut laulaa, sekä kukat kukkivat.

Bodensee

Lindau

Konstanz

Bodensee

Lindau

Wittenberg

Mainau

Wittenberg

Meersburg

Muenchen

Hamburg

pikkukylä Bayernissa

Mukavaa viikonloppua!

Effi

165 päivää

165 päivää, 24 viikkoa, eli hieman yli 5 kuukautta minä olen aamuisin herännyt saksalaiselle aamiaiselle, keskustellut saksaksi, nauttinut uusista kokemuksista, ja tutustunut uusiin ihmisiin.



Tämän puolen vuoden aikana mulla on ollut huonoja hetkiä, olen istunut mun sängyllä yöllä, ja miettinyt, miksi mä ikinä edes lähdin vaihtoon. Mä olen miettinyt sitä kysymystä kävellessäni kaatosateessa kouluun puoli kahdeksalta aamulla. Mä olen miettinyt sitä silloin, kun mikään ei ole sujunut ja on tehnyt mieli vain itkeä.
 Mä lähdin vaihtoon, jotta voisin tutustua uuteen kulttuuriin, uusiin ihmisiin, saadakseni uudesta tuntemattomasta maasta itselleni kodin ja oppiakseni uutta kieltä. Jotta oppisin itsestäni ja itsenäistyisin. Mun odotuksen ovat enemmänkin kuin vain täyttynyt. Ne huonot hetket kuuluvat elämään, ja niitä tulee kotonakin. Tulee hetkiä, jolloin ei millään vaan haluaisi nousta sängystä ylös, jolloin ei haluaisi nähdä ketään ja jolloin ajattelee, ettei mikään tule enää koskaan menemään hyvin. Nämä hetket kuuluvat kuitenkin elämään.

Tänä aamuna ahdistuin siitä ajatuksesta, että mulla on puolet mun vaihtovuodesta kulunut, mulla on puolet mun ajasta jäljellä tehdä muistoja, ja unohtumattomia asioita. Mä olen niin kiitollinen tästä mahdollisuudesta lähteä vaihtoon. Mä olen niin kiitollinen, että mä lähdin, vaikka perheen, kavereiden ja kodin hyvästeleminen tuntuikin niin vaikealta. Mulla on nyt täällä uusi koti, uusi toinen perhe ja uudet ihanat kaverit, joiden kanssa mun hyvät ja huonotkin hetkeni vietän. Mä olen päässyt kokemaan asioita, joita en olisi koskaan edes voinut kuvitella mun elämässä tapahtuvan. Mä olen oppinut nauttimaan pienistä arkisista asioista, joita ei edes normaalissa kiireisessä elämässä huomaakaan. Mä olen kasvanut ihmisenä niin paljon henkisesti. Mä olen itsenäistynyt ja oppinut luottamaan itseeni ja olen oppinut elämään hetkessä. Mä olen myös viettänyt täällä mun elämäni tähän asti parhaat päivät!

Sillä hetkellä, kun mä istuin lentokoneessa ja jätin Suomen, kodin taakseni, ei mulla ollut mitään käsitystä, mitä kaikkea mulle tulisi tapahtumaan. Mä matkustin jotain tuntematonta kohti. Täällä mä rakensin aivan tyhjästä mulle uuden elämän, ja olen niin kiitollinen. Mä olen niin kiitollinen joka ikisestä hetkestä ja joka ikisestä ihmisestä, joka mun tielle täällä on sattunut. Jokainen on opettanut ja kasvattanut mua jollain tavallla!

kuva: weheartit

Vaihtovuosi on kasvamista, oppimista, itsensä ja muiden kunnioittamista, uuden elämän rakentamista, uusia ihmisiä, uusia kokemuksia, tunteellisia hetkiä, iloa, onnea, kiitollisuutta, uutta kieltä, uusia kulttuureja, arvostamista, kunnioitusta, omalta mukavuusalueelta poistumista, nauttimista, ja vielä paljon muutakin, mitä ei vaan saa yhteen postaukseen kirjoitelttua. Mulla on onneksi vielä puoli vuotta jäljellä, ja aion tehdä siitä unohtumattoman!

Effi

Weihnachten

Frohe Weihnachten!

Koko joulunaika täällä Saksassa oli niin kaunista! Joulumarkkinat avattiin ennen Adventtia ja sen jälkeen kaupungilla kävellessä tuoksui Gluehwein ja joulu. Hampurissa joulumarkkinoita oli joka puolella. Kauppakeskuksista löytyi pieniä leipomopisteitä sekä kynttilöitä, ja keskustaa koristivat suuret jouluiset joulumarkkinat jouluvaloineen. Ei siellä voinut kävellä kuin hymy korvissa asti!

Joululoma tuli kyllä todellakin tarpeeseen! Pitkän rankan, ja mahtavan syksyn jälkeen oli niin ihanaa päästä lomalle lepäilemään. Vietin lomalla paljon aikaa perheeni ja kavereideni kanssa. Kavereideni kanssa tavattiin kauniissa kahviloissa ja vietettiin muuten vain aikaa yhdessä.

Jouluaatto oli niin kaunis täällä. Lauloimme joululauluja, ja vietimme perheeni kanssa aikaa. Söimme myös herkullista ruokaa. (jäin kyllä kaipaamaan suomalaisia jouluperinneruokia, vaikka täälläkin ruoka maistui :)) Joulupäivänä ajoimme Bremeniin sukulaisien luokse, ja vietimme siellä viisi päivää hulinassa koko suvun kanssa. Perinteistä saksalaista jouluruokaa (hanhea) pääsin maistamaan, uusia korttipelejä pelaamaan, sekä tutustumaan uusiin aivan mahtaviin ihmisiin. Tämä suku on rittäin musikaalinen, ja kun kaikkiolivat saapuneet pidimme myös pienen "konsertin", jossa kaikki saivat esittää jotain pientä. Tämä sopii mulle jotenkin erittäin hyvin, koska itselläkin musiikki on aina kuulunut elämään. Bremenissä aika kului erittäin nopeasti, ja nautin siellä sukuni ja perheeni kanssa olemisesta.

Mä pidin erittäin paljon saksalaisesta joulusta. Mun perheessä se oli todella suurilta osin perhejuhla, ja suku kokoontui yhteen. Joulu täällä ei ollut hirveän erilainen verrattuna suomalaiseen jouluun, tai siihen jouluun, johon mä olen tottunut. Ainoa asia, mitä meillä ei Suomessa ole niin isosti, ja jota varmasti jään kaipaamaan, on joulumarkkinat.

vuosi vaihtui myös erittäin mahtavissa tunnelmissa! En ole varmaan ikinä elämässäni nähnyt niin paljoa raketteja samanaikaisesti ilmassa!

Ihanaa alkanutta vuotta 2016 kaikille!

Effi

lokakuun kuulumisia

Moi pitkästä aikaa!

Tässä postauksessa ajattelin kirjoitella vähän lokakuun kuulumista! Lokakuu meni todella nopeesti, ja ehdin oleaan jopa viikon koulussakin koko aikana. Ensimmäisellä viikolla lähdettiin koulun kuoron ja orkesterin kanssa Tukholmaan. Matkustimme sinne bussilla, ja matka kesti kevyet 13 tuntia. Jo ensimmäisellä huoltoasemalla pysähtyessä oli todella kotoisa olo. Fazerin makeisia oli myynnissä, korvapuustit tuoksuivat, ja ruotsia kuului joka puolella. Ah!

ah kahvia!

Majoituimmme viikon ajan perheissä. Itse olin erään toisen vaihto-oppilaan kanssa samassa. Perhe oli aivan mahtava, ja sain syödä joka aamu ruisleipää, ja juoda kahvia muumimukeista, joita hostäitimme keräili (sillä oli niitä oikeasti enemmän, kun meillä kotona) Mutta perhe oli jotenkin niin ihanan avoin, ja he ottivat meidät todella hyvin vastaan!

Tukholmassa pääsimme ktselemaan nähtävyyksiä, kiertelemään kaupungilla, ja istuskelemaan ihanissa kahviloissa. Päivät kuluivat harjoituksissa koululla ja illalla teimme sitten yleensä yhdessä kaikki jotain. Kävime ravintolassaaa, oopperassa ja museoissa! Ihana kulttuurimatka! Loppukonsertin esitimme Sofia kyrkanissa. Konsertti oli ihana ja mahtava lopetus matkalle.

Vaikka matka itsessäään erittäin mahtava oli, niin rehellisesti sanottuna se oli kuitenkin minulle melko raskas. Jotenkin niin lähellä kotia, ja niin samanlainen kaupunki Helsingin kanssa.


erittäin mieleenpainuva kokemus oli tämä "Fotografiska" museo

Matkan jlkeen meillä oli viikko normaalia koulua, jonka jälkeen meillä akoi 2 viikon syysloma. Matkustin junalla Nuernbergiin tapaamaan isäntäperheeni sukulaisa, ja vietin aivan mahtavan viikonlopun heidän kanssaan. Sen jälkeen kuljin junalla isäntäperheeni kanssa Strasbourgiin, jossa vierailimme lisää sukulaisten luona. Siis se kaupunki oli niin kaunis, ja jotenkin niin ranskalainen, vaikkakin vain maksimissaan 10 kilometrin etäisyydellä Saksasta. Loman lopuksi kävimme vielä Bremenissä!

Ruotsista mieleen jäivät kotoisat kadut, pullantuoksuiset kahvilat ja kaunis ruotsinkieli. Ranskasta sen sijaan croissantit, patongit, pyöräily kaupungin läpi, ja kauniit kirkot!

Lokakuu oli tekemistä täynnä, ja meni kyllä aivan tavattoman nopeasti!

xx Effi

Mitä mulle kuuluu?

Moikka kaikille!

Oon ollu täällä nyt yli 1.5 kuukautta ja aika on todellakin mennyt todella nopeasti. Monet on kysyny, mitä mulle kuuluu ja pysähdyin nyt miettimään sitä itsekin. Mulle siis kuuluu suurimman osan ajasta tosi hyvää. Arki alkaa jo tasoittua ja tuntua normaalilta arjelta, johon on koti-Suomessakin tottunut. Ikävä alkaa iskeä, ja sellaset turhat pikkujutut ärsyttää. Välillä toivon, että voisin vaan herätä aamulla omasta sängystä ja nähdä kaikki tutut kasvot ja tuntea kaiken tutun ja turvallisen ympärilläni. Olen aika väsynyt koko ajan ja kaikki vaikeet asiat tuntuu tuplasti vaikeemmilta, kun mitä ne olisi Suomessa. Toisaalta myös kivat asia tuntuu niin paljon kivemmilta, ku ne oikeesti on. Elämä täällä tuntuu oikeestaan vaan siltä, että eläis unessa, eikä ollenkaan omaa elämää.

Aamulla herätyskello soi ennen seitsemää, juon aamukahvin, nappaan eväsleivät mukaan, pyöräilen metrolle ja menen metrolla kouluun. Koulussa kuuntelen oppitunneilla opetusta kauheesti mitään ymmärtämättä, ja yritän kirjottaa muistiinpanoja opettajien epäselvistä käsialoista huolimatta. Koulupäivän jälkeen mulla on aika paljon erilaisia musiikkijuttuja. Käyn sellotunnilla, soitan orkesterissa ja laulan koulun kuorossa. Näiden lisäksi käyn myös mun siskon kanssa sellaisessa liikuntahommassa. Das macht spass!!! Kotona teen aika paljon läksyjä (niihin menee aika paljon aikaa, koska en yleensä edes ymmärrä tehtävänantoa, ja joudun miettimään läksyjä aina mun siskojen kanssa) Sitten täällä syödään aina illalla, kun kaikki on tullu kotiin, eli 19.30-21 välisenä aikana Abend Brot. Silloin jutellaan päivän kuulumiset, ja käydään läpi seuraavan päivän ohjelma.

Tällainen on mun tavallinen päivä täällä, eli ei ole hirveesti eroa siihen, mihin olen tottunut Suomessa. Erona on se, että puhekieli on saksa. Musta tuntuu, että arkikieli alkaa jo sujumaan, ja ymmärrän jo tosi paljon, mitä mun kaverit puhuu, ja mitä kotona keskustellaan. Välillä nauretaan hyvinkin paljon ruokapöydässä väärinymmärryksille yms. Sen sijaan koulussa en kyllä yleensä tunneilla ymmärrä yhtään mitään. Tai ainaki yleensä se pääpointti jää tajuamatta. Sanat on aivan vieraita, ja tekstiä lukiessa joudun katsomaan joka toisen sanan sanakirjasta. (sanakirja on täällä ollut mun paras kaveri)

Saksa paranee ja muut kielet katoo mun päästä. Tää masentaa mua tosi paljon (ei siis se, että saksa paranee, vaan se, että en enää osaa muita kieliä). Esimerkiksi englanti on ollu mulle aina tosi helppoa, eikä mulla oo ollu mitään ongelmia puhua sitä, mutta englannin tunnilla viittasin vastatakseni opettajan kysymykseen ja rupesin vaan änkyttämään sellaista saksansekaista enkkua. Ei oo totta! Kyllä ärsytti... Samoin suomen kanssa välillä vähän ongelmia, ei vaan millään välillä tule sanoja mieleen, ja sanajärjestys on ihan hassu. Ruotsi on myös täysin unohtunut, vaikka se oli ennen lähtöä mulle helpompaa kuin saksa. Tää tilanne on tosi hassu ja oon tullu siihen tulokseen, että tällä hetkellä en osaa puhua enää mitään kieltä kunnolla...

Kaksi viikkoa sitten sitten juhlin mun synttäreitä. Kaks suomalaista vaihtaria Inka ja Sanni olivat meillä yötä ja kavereita koulusta käymässä perjanta-iltana. Grillattiin ja juteltiin ja pidettiin aivan mahtava ilta.Tunsin itseni todella onnelliseksi. Lauantaina oltiin tyttöjen kanssa Hampurin keskustassa vähän shoppailemassa ja vietettiin aikaa Jannen kanssa, joka on siis myös suomalainen vaihtari. Illalla mun isäntäperhe halusi viedä mut ravintolaan synttäreideni kunniaksi.  Ruoka oli todella hyvää, ja illemmalla satamassa oli vielä ilotulitteet risteilylaivaparaatin kunniaksi. Jotenki täydellinen ajoitus ilotulitteille! Viikonloppu oli  kokonaisuudessaan aivan mahtava, ja nautin siitä aivan täysillä!

Pääsin täydentämään mun Suomi-herkkuvarastoa Hampurin merimieskirkolla, jossa on pieni suomikauppa

 

vähän maisemia Hampurista viikkojen varrelta.

Tässä on vähän mun kuulumisia! Hirveesti terkkuja sinne Suomeen!
Bis Bald,
Effi

Elämä hymyilee!

Moooi!

Elämä hymyilee!Täällä mä olen ollut nyt jo kuukauden. MITÄ!?? Pääsin vasta nyt kirjottamaan tänne, koska ekat kolme viikkoa jouduin olemaan ilman nettiä. Sitten viime viikolla mulla alko koulu, ja ei oikeesti ollut ollenkaan aikaa. Nyt kuitenki arki alkaa jo jollain tavalla selkiytyy ja rullaa täällä!

Tosiaan, mulla alkoi siis koulu viime viikon torstaina. Keskiviikko meni lähes kokonaan jännittäessä. Mua ei oo varmaan ikinä jäännittäny niin paljo... Eka päivä meni kuitenki todella hyvin jännityksestä huolimatta. Koulussa kaikki ihmiset on  tosi mukavia ja avoimia ja oon tosi hyvin tutustunu nyt jo näitten ekojen kouluvuiikkojen aikana ihmisiin.

Mulla on koulussa valittuna Musikprofil, eli opiskelen mun luokkalaisten kanssa musiikkia, teatteria ja  historiaa. Muut aineet on aika sekalaisesti kaikkien kaa. Eli mulla on siis näiden lisäksi englanti, saksa, matikka (kaikille pakolliset aineet) ja sitten vielä mun profiilin valinnaiset aineet bilsa ja uskonto. Nyt mulla on jo ollu näiden kaikkien aineiden oppitunnit ja voin sanoa, että oppitunneilla on ihan todella vaikeeta. Arkikieli alkaa jo pikkuhiljaa sujua, mutta koulussa sanat on tosi vaikeita, ja tekstiä lukiessa joudun kattomaan joka toisen sanan sanakirjasta. Eiköhän kuitenkin parin kuukauden kuluttua suju jo vähän paremmin. :) Opettajat on kyllä tosi ymmärtäväisiä ja auttaa mua tosi paljon.

Eka viikko täällä mulla oli YFU:n orientaatioviikko. Se oli tosi kiva ja mä sain sieltä tosi hyviä kavereita. Sieltä me lähettiin isäntäperheisiin ja mä sain viettää sen jälkeen kaksi viikkoa Cuxhavenissa meren rannalla (kuvat). Se oli upea kokemus. Lämpöä riitti ja mä pääsin tutustuu mun isäntäperheen tosi ihanaan sukuun, puhumaan saksaa, surffaamaan ja totuttelemaan saksalaiseen kulttuuriin. Ajettiin sitten isäntäperhen kanssa kotiin pari päivää ennen koulun alkua. Tää mun isäntäperhe on aivan ihana ja tullaan todella hyvin toimeeen! Mä odotan jo innolla, mitä kaikkee pääsen tekemään ja kokemaan näiden kanssa tän vuoden aikana!

Hirveesti haleja sinne Suomeen <3
Effi